Aslak rientää nostamaan kalakopan niliaitasta reen päälle. Tänään syödään loimulohta, poronkäristystä ja puikkopottuja hän tuumaa.



Kalat ovat sen verran isoja että siitä riitää isommallekin porukalle. Korissa on Aslakin puukko ja kuksa. Puukkoa Aslak onkin jo kokeillut onko terävässä kunnossa, nahkarepun päälle on ilmestynyt Aslakin käpykarjaa. Aslakin vaari teki kävyistä porokarjaa kun Aslak oli pikkupoika ja istuivat iltaa nuotion ääressä. Niin saivat lapset leikkikaluja ennenvanhaan. ( Maisan lepänkävyistä tehty )


Aslak rummutteli uudella rummulla ja kajautti kunnon Jouiun ilmoille... naaa loiiilaako liiiaa loiiiaaa llllaaaaa....



Poro tuli kuuntelemaan kummissaan joko se nyt saisi heinä ja jäkälää. Yleensähän se kutsuu vasta puolenpäivän aikaan.



Mnkä ämpärin se tuohon tyrkkäsi tuumii poro??? Ja polttopuutkin on pilkottu. Ovensuussakin on jotain vihreää.



Vieraita alkaa tulla lähimaastosta katsomaan että kuka täällä oikein joikaa. Jaa Aslakkahan se joihkaa; na killahan se on mukavaa ko mejätkin kuttuthan Juhlimmhan; tuumaa eräskin tulija.



Kylläpä on Aslak koristanut kotaa niin Jouluiseksi. On kukkanen ovisuussa ja käpykarjaa korissa.


Kodassakin on poronkäristys tekeillä. Paistia siellä jo vuoleskellaan siivuiksi pataan. Kunnon menopelit nuo sukset ihastelee tyttönen, ei upota paksussakaan hangessa.



Aslak on ilonen kun hänellä on noin monta ystävää jotka kuulivat viestin tulla kodalle Joulunviettoon.

Siispä ei muuta kuin olkaa kuin kotonanne. Saa kokeilla suksia ja potkukelkkaa. Ja kohta on mahantäytettäkin.
Iltasella Aslak lupaa lukea uusia kirjoja heille nuotion loisteessa kodassa.

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA!